29.10.2022

Today is the day. – Tänään on  päivä!
Samun ensimmäinen soolo-konsertti Suomessa.

Luckiefunin buffetissa nauttimamme virvokkeen jälkeen matkustan Sylvien kanssa Kamppiin.
Näytän, missä vessat ovat. Meidän täytyy jonottaa, eikä koskaan tiedä, joutuuko taas pissalle. Mun on pakko … aina.

Ihmiset seisovat jo Tavastia Klubin edessä . Jotkut näyttävät odottaneen tuntikausia. Leirimattoja lojuu ympäriinsä, pelastuslakanoiden lakanat leijailevat ilmassa.
On kylmä.

Olemme rivissä oikealla puolella. Lopulta kaikki järjestyy, ja jotkut työntyvät lähemmäs ovea. Siitä tulee typerää, koska Tavastia on seura ja seurat ovat kuin pubeja. Pubin ovet avautuvat aina ulospäin.

Taisimme päästä jonoon noin klo 16.00. Klo 19.00 ovet aukeavat – ulospäin!

Muutama ihminen lähestyy Sylvietä. Näen istumapaikkanaapurini Katrinin lentokoneesta. Hän huutaa mulle Insta-nimensä ihanan tervehdyksen jälkeen. Nyt ollaan yhteydessä.

Vieressämme ovat Nadine ja Sabine. Sabine on täysin hyperaktiivinen. Tuleeko Haber ulos … ei, ei tule, Samu ei ole hullu. Ja saako hän pleksin … hmm.

Odotusaika on myös pitkä aika viihteen kaa.
Vaikka kallis auto pysähtyisi seuratalon eteen ja manageri Mikko kävelee rivien läpi jälkikasvunsa kaa.
Täälläkin on siis nähtävää.

Vihdoin ovet avautuvat. Sabine tarttuu käteeni … paniikissa. Sylvie tarttuu huppuuni. Kadotamme Nadinen kiireessä.
Luovutamme takkimme ja huomaamme, että lavan edessä on jo liikaa ihmisiä toiseen riviin.
Seisomme siis portailla. Se on siistiä. Mulla ei ole koskaan ollut näin hienoa näköalaa lavalle. Erittäin siistiä.

On pimeää, musiikki soi, enkä usko sitä. Kauhu leviää minussa. Kuka tilaa saksalaisen krokotiililaulun pitomusiikiksi Suomen konserttiin? Kuka, kiitos?

 

Musta on sääli, että lava on edelleen pimeä. Voisit löytää niin paljon!

Ihmiset juoksentelevat jo lavalla edestakaisin. Vesipullot asetetaan paikalleen, pyyhkeet levitetään, ja hien on tarkoitus virrata.

Kun katson ihmisiä ylhäältä päin, olen iloinen siitä, että portaissa on tilaa.

Esitys ei ole avausnäytös. Mä oon innoissani, milloin se alkaa?
Paikaltani näen taustalla pienen oven, joka on sisäänkäynti backstagelle.

Lopuksi!

Valitettavasti en ole löytänyt settilistaa. Se ei kuitenkaan ole pitkä, sillä ainoa saatavilla oleva CD-levyn materiaali  „Pelastetaan maailma“.
Lisäksi on olemassa „Onnellinen“ ja   Hektorin „Kuunnellaan vaan taivasta“

Järjestämätön settilista:

• Sä et tiedä elämästä mitään
• Syödään sieniä
• Sä
• Tahdon rakastaa sua
• Suomineito
• Tiistaisin aamulla
• Jos tänään kuolisin
• Täältä tullaan
• Sata vuotta sitten
• Enkelten kaupunki
• Pelastetaan maailma
• Onnellinen
• Kuunnellaan vaan taivasta

Mitä voin sanoa? Se on hieno. Se on aivan mahtavaa.
Eikä vain siksi, että kyseessä on jälleen konsertti Helsingissä, jossa tunnelma on kohdallaan, kuten aina.
Samu on myös rento, iloinen ja rento. Jopa tavallista enemmän.
Hän nauttii siitä, mä nautin siitä!
Siveettömät liikkeet mukaan lukien.

Pidän todella siitä, kun hän esiintyy hihatta. Ensimmäisessä Sunrise Avenuen konsertissani Berliinissä se oli sellainen, ja olin järkyttävän rakastunut yläkäsivarsiin.
Tässä nyt, rakkauden uudistaminen.Kaiken tämän keskellä on Koff-olutta tölkeissä. Tapahtuma on loppuunmyyty, on malja. Taiteilijat juovat siis avoimella lavalla. Se on luultavasti mahdollista vain Suomessa.

Videot

Suomineito

Täältä Tullaan

Välillä myös jutustellaan.
Samun ja kitaristi Tuomaksen, jonka äidinkieli on ruotsi, välillä on kiva leikki. Hänen on tarkoitus kääntää Samun suomen kieli ruotsiksi. Voi ei, täällä on niin paljon keskieurooppalaisia (Samu englanniksi), että Tuomas joutuu kääntämään kaiken englanniksi.

 

Jos täänän kuolisin

Onnellinen

Sä

Myös erittäin siistiä! Samu osaa jo soittaa pianoa ja esittelee sitä laajasti! Loistavaa!

Enkelten kaupunki

Sataa vuotta sitten

Ja nyt pakkausjuoppo!

Kippis

Syödään Sieniä

Tiistaisin aamulla

Voisin sulaa joka kerta, kun kuulen tuon Hektorin kappaleen!

Kuunnellaan vaan taivasta

 

Ja sitten se on ohi!
Harmi.

Katsomme hetken aikaa, kun lavaa puretaan, ja sitten menemme ulos katsomaan, kun sitä lastataan. Sabine sai plektran, mutta ei nappaamalla sen, vaan puhumalla makeasti turvamiehelle, joka oli puhelimessa Samun kaa, ja sai sitten kaksi lähetettyä alas, tai yli!

Sylvie ja mä menemme kauemmaksi kaupunkiin. Pubi halutaan – Kitty’s Public House tulee olemaan se.

Happy Birthday Sylvie Paljon onnea

Sitten tie yöbussille ja sujuva kyyti kotiin!